Hyvät seinänaapurit,
Onnea teille toistaiseksi toimivan seksielämänne johdosta. Olette varmasti onnenne kukkuloilla makuuhuoneessakin kukkivan romanssinne vuoksi, mutta pyytäisimme ottamaan huomioon, että puuhasteltuanne äänekkäästi pitkän bileillan päätteeksi, vauva-arkea pyörittävällä perheellä ei olisi haluja eikä energiaa selostaa viisi tuntia ala-arvoista iskelmäänne sanasta sanaan kuunneltuaan, mikä kuuloanne vaivaa ja miksi naapurintäti huusi yli puoli tuntia putkeen. Eskari-ikäiset lapset ovat uteliaita.
Olisi kaiketi fiksumpaa koputtaa ovellenne tai soittaa ovikelloa, mutta asian etenemistä hidastaa se seikka, että luukutatte sitä Irwiniä ja muuta paskaa niin lujaa, että koputuksemme ja rimputuksemme eivät teidän korviinne musiikin läpi kantautuisi. Lisäksi jokaisen fiksun ja vastuunsakantavan aikuisen tulisi ymmärtää, ettei naapureiden tarvitse tulla kertomaan musiikkia soittaville milloin se on TÄYSILLÄ, vaan ilmoitamme kohteliaasti toisillemme, jos normaali musiikinsoitto häiritsee, silloin kun sitä ei itse tule ajatelleeksi.
Kukin meistä on aika ajoin juhlatuulella, eikä asumisen äänistä ole meillekään päänvaivaa. Sen sijaan on kohtuutonta olettaa, että jaksamme seurata kovaäänistä elämäänne kuukaudesta toiseen. Viikottain.
Olkaa toki jatkossakin aktiivisia, mutta ehkä aavistuksen hienovaraisemmin.
Terveisin,
Seinänaapurit.
